摘要：Suomen kaltaisia hyvinvointivaltioita pidetään lupaavina toimijoina kehityksessä kohti ekohyvinvointivaltiota, joiden tehtävänä on sopeuttaa taloudellinen ja sosiaalinen kehitys ekologisiin rajoihin. Tutkimuksessa on kuitenkin toistaiseksi kiinnitetty vain vähän huomiota teolliseen kestävyysmurrokseen ekohyvinvointivaltioiden ratkaisevana osa-alueena. Artikkelissa tarkastelemme, kuinka ekohyvinvointivaltion ja kestävyysmurroksen tavoitteet toteutuvat Suomessa vuosina 2019–2020 toteutetuissa teollisuuden vähähiilitiekartoissa. Aineistona käytämme raskaan teollisuuden tiekarttoja ja niiden taustaselvityksiä. Aineistoamme täydentävät tiekarttatyössä mukana olleiden tai teollista murrosta tuntevien asiantuntijoiden teemahaastattelut (21 kpl). Artikkelimme osoittaa, että tiekarttatyö edisti merkittävästi teollisuuden ymmärrystä kestävyysmurroksen edellytyksistä ja haasteista. Toisaalta osoitamme, että tiekartat sisältävät nopean kestävyysmurroksen toteuttamisen näkökulmasta monia ongelmallisia kehystyksiä ja oletuksia. Tiekartat performoivat varsin optimistista teollista tulevaisuuskehitystä, mutta yhteiskunnallista aineenvaihduntaa eli resurssien ja energian käyttöä koskevat oletukset ovat vielä kestämättömällä pohjalla. Valaisemme tätä ongelmaa erityisesti metsäbiomassojen käytön tarkastelulla. Tiekartoista myös puuttuu teollisten alojen ja niiden resurssien käytön riittävä ylisektoraalinen tarkastelu, eikä julkisen vallan ja teollisuuden välistä teollisuuspoliittista suhdetta tarkastella riittävästi.
