摘要：Ilmastonmuutoksen ja kaupungistumisen aiheuttamiin ympäristöongelmiin on viime vuosina haettu ratkaisuja luonnosta. Kaupungit kehittävät luontopohjaisia ratkaisuja usein yhdessä eri sidosryhmien, kuten kansalaisten, yritysten ja yliopistojen kanssa. Tässä artikkelissa tutkitaan luontopohjaisten ratkaisujen yhteiskehittämistä ja keskitytään sen ytimeen, yhdessä oppimiseen. Tutkitut luontopohjaisten ratkaisujen kokeilut – biosuodatin, viherkatto ja hevoshaka – sijaitsevat Tampereella ja ovat osa EU:n rahoittamaa Unalab-projektia. Tutkimus on tehty pilottiprojektin sisältä päin keskittymällä konkreettisiin yhdessä oppimisen tilanteisiin. Tutkimus vahvisti, että yhdessä oppiminen on yhteiskehittämisen tärkein saavutus ja se kannattaa nostaa selkeästi yhteiskehittämisen tavoitteeksi. Yhteisen vision luominen on tärkeää projektin alkuvaiheessa. Yhdessä oppiminen mahdollistaa osallistujien tasavertaisen kohtaamisen ja luo tilaa luontopohjaisten ratkaisujen monimutkaisuuden hallinnalle. Jos yhteiskehittämisessä keskitytään oppimisen sijaan liikaa käytännön toteutussuunnitteluun, asiantuntijoiden näkemykset korostuvat ja kansalaisten näkemyksen jäävät sivuosaan. Kaupungin monilla toimijoilla on valmiuksia suunnitella ja toteuttaa luontopohjaisia ratkaisuja, mutta silloin tarvitaan laajoja työpajoja tarkemmin rajattuja yhteiskehittämisen menetelmiä. Parhaiten edistyivät ne kokeilut, joita kehitti pieni ja joustava ryhmä kaupungilta yhdessä kohteen kannalta keskeisten sidosryhmien kanssa. Maastoon jalkautuminen ja henkilökohtaiset keskustelut kehittivät yhteistä tahtotilaa ja sitoutumista. Laajoissa suunnitteluryhmissä instituutioiden välinen kitka vaikeutti toteutusta.
其他摘要：This article explores mutual learning as part of a process of co-creating nature-based solutions - a biofilter, a green roof, and a horse park. Nature-based solutions are located in Tampere and are part of the EU project Unalab. The research has been conducted from within the pilot project and it has focused on concrete situations of learning. This study confirmed that mutual learning is the most important achievement of co-creation and should be clearly set also as a goal of co-creation. Creating a shared vision is important in the early stages of a project. Mutual learning enhances equality between participants and creates space for managing the complexity of nature-based solutions. If co-creation focuses too much on practical implementation planning instead of learning, the views of the experts will be emphasized and the citizens' views will remain marginal. Many urban actors also have the capacity to design nature-based solutions, but this requires more targeted methods of co-creation. The best progress was made when co-creating with a small and flexible group from the city, together with key stakeholders of the demonstration. Site visits and personal conversations developed a common will and commitment. In large planning groups, negotiations between institutions made implementation difficult.
