摘要：Museoalalle suuntautuminen ei ollut ensimm.inen vaihtoehto, joka tuli 1980-luvulla
Helsingin yliopiston folkloristiikan p..aineopiskelijalle mieleen. Perinneaineiden selke.
jaottelu aineellisen ja henkisen kulttuurin tutkimukseen tai historia-aineisiin kuuluva
virallisten dokumenttien kunnioittaminen heijastuivat my.s kelvollisten museoaineiden
m..rittelyihin. Esimerkiksi kansatieteen ja arkeologian esinepainotteisuus oli paljon
enemm.n museoon p.in kallellaan kuin suomalainen ja vertaileva kansanrunoudentutkimus.
Yksitt.isten museoaineiden (Helsingiss. kansatiede, historia, arkeologia,
taidehistoria) omat museokurssit ja yhteiset museotekniikan kurssit oli kohdistettu
p..asiassa niiden p..aineopiskelijoille. Oppiaineiden tarjoamat ammatilliset reittivaihtoehdot
ja osaltaan my.s oma, opiskelun alkuvaiheen kapea n.kemys museotoiminnan
todellisista ja mahdollisista sis.ll.ist. eiv.t innostaneet folkloristia museoalalle. Tosin
1980-luvun opiskeluaikana monet toimeni sivusivat museota l.hell. olevia, tutkimukseen
ja n.yttelyihin liittyvi. kulttuurin.k.kulmia, mutta esimerkiksi vireille l.htenytt.
mets.museohanketta seurasin vain sivusilmin.
