出版社：Bank of Finland Institute for Economies in Transition (BOFIT)
摘要：Venäjän aluepolitiikan perusta on 2000-luvulla muuttumassa ja uutta aluepolitiikkaa ollaan luomassa. Hallitus hyväksyi uuden aluestrategian pääpiirteissään jo vuonna 2005, mutta sen toteuttaminen on edennyt hitaasti. Aluepolitiikassa ollaan siirtymässä tuloerojen tasaamisesta kasvukeskusajatteluun, jossa valituille alueille keskitetään entistä enemmän resursseja ja niiden kasvun uskotaan kiihtyvän ja tukevan myös ympäröiviä alueita. Uuden aluepolitiikan muut pääperiaatteet ovat alueellisten aloitteiden tukeminen, aluepolitiikan erilaistaminen alueryhmittäin sekä synergia ja subsidiariteetti. Aluepoliittisen ohjelman mukaisesti alueet on jaettu neljään aluekokonaisuuteen: kasvukeskuksiin, tukialueisiin, taantuviin alueisiin ja erikoisalueisiin. 2000-luvulla keskushallinto on jatkuvasti tiukentanut otettaan alueista ja uusi aluepolitiikka korostaa jo ennestään vahvojen alueiden roolia. On epävarmaa, pystyykö se riittävästi tukemaan vähemmän kehittyneiden alueiden kehitystä. Kasvukeskusajattelu sopiikin paremmin Euroopan puoleiselle Venäjälle, jossa lähes kaikki kasvukeskukset sijaitsevat. Aasian puoleinen Venäjä taas voisi tarvita erilaista, haja-asutusalueita tukevaa aluepolitiikkaa. Alueiden kasvua voitaisiin parhaiten tukea lisäämällä alueiden itsenäisyyttä. Alueiden välille muodostuisi tervettä kilpailua ja yhteistyötä, mikä edistäisi maan sisäistä integraatiota aluestrategian mukaisesti.
