摘要：Internet on ollut ulottuvillamme kaksikymmentä vuotta ja sosiaalinen media kymmenisen vuotta. Tänä aikana näistä on tullut erottamaton osa lähes jokaisen suomalaisen arkipäivää, ja ne on omaksuttu kulttuurisesti (Suominen 2009, 8–9). Samalla arkinen toimintaympäristömme on digitalisoitumisen myötä muuttunut paikallisesta globaaliksi ja internetin käytöstä on vähitellen tullut kaikkialla läsnä olevaa, ubiikkia. Internetin käyttö ei nykyään edellytä edes tietokonetta, vaan riittää, että käytössämme on datayhteydellä varustettu matkapuhelin tai tablettitietokone. Kun vielä 1990-luvulla tutkijat suhtautuivat online- ja offline-elämään toisistaan erillisinä ja poikkeavina, ne nähdään nykyään toistensa jatkumoina. Ihmiset tekevät verkossa kaikkea sitä mitä sen ulkopuolellakin: hoitavat ihmissuhteitaan, muistelevat, iloitsevat, surevat, riitelevät, hakevat ja tuottavat tietoa, käyvät kauppaa, kuluttavat aikaa ja osoittavat luovuuttaan. Yhä useammin tämä kaikki tehdään omana itsenä ja omalla nimellä eikä suinkaan kyberolentona tai valeprofiilin turvin, kuten aikanaan ennakoitiin. Toisin kuin kriitikot ovat esittäneet, internet ei ole myöskään vähentänyt ihmisten tarvetta kuulua yhteisöihin tai kommunikoida keskenään, vaikka yhteydenpitotavat ovat osittain muuttuneet. Ihmiset voivat verkostoitua toistensa kanssa riippumatta sijainnistaan ja viestiä voi muutenkin kuin suullisesti tai sanallisesti. Yhteenkuuluvuutta voi ilmaista tykkäämällä, klikkaamalla tai jakamalla vaikkapa valokuvia, musiikkia tai meemejä. Sosiaalisen median lukuisten eri palvelujen välityksellä tämä käy entistä helpommin.
